Kirjojen lukemisen sietämätön kamaluus

Edellisissä postauksissani käsittelin jokaisen luokka-asteen opetusjärjestystä.
Joka viikkoon mahtui paljon asiaa, mutta koko ajan takaraivossa tykytti kysymys:
Entäs kaunokirjallisuuden lukeminen? Missä välissä oppilaat lukevat kaunokirjallisuutta?

Onneksi on edelleenkin oppilaita, jotka istuvat käytävällä ja älypuhelimen sijasta pitävät käsissään kirjaa, jopa huomattavan paksua romaania. Mutta yhtä tällaista lukevaa nuorta kohden on ainakin 15 nuorta, jotka eivät mielellään lue kirjoja, jos ei ole ihan pakko. Muutama heistä ei lue silloinkaan, vaikka olisi pakko.

Mikään ei ole ärsyttävämpää kuin huonon kirjan lukeminen. Mikään ei tapa lukuintoa varmemmin kuin tylsä kirja. Siksi olen luopunut kokonaan yhteisen kirjan lukemisesta. Luokissa on nykyään niin eritasoisia lukijoita, että kaikille sopivaa kirjaa on aika hankala löytää. Sen pitäisi olla lyhyt, mutta sen sisällön pitäisi puhutella. Antakaa ihmeessä vinkkejä, mikäli tiedätte tällaisia kirjoja.

Oppilaani saavat siis itse valita luettavat kirjansa. Toki pyrin silloin tällöin vaikuttamaan heidän valintaansa, mikäli he haluavat päästä sieltä, mistä aita on matalin. Joidenkin kohdalla on fiksua hyväksyä jopa hieman liian lapselliset kirjat, sillä pääasia on, että jokainen lukee edes jotain. Jos kirja osoittautuu liian lapselliseksi, oppilas ehkä seuraavalla kerralla valitsee jo hieman haastavampaa luettavaa.

Ahkerat lukijat ovat tottuneita kirjaston käyttäjiä, mutta kaikilla oppilailla ei ole edes kirjastokorttia olemassa tai se on hukkunut jonnekin. Aikaisempina vuosina kävimme seiskojen kanssa kirjastossa ja hankimme kaikille kirjastokortit. Tämä perinne pitääkin ehdottomasti elvyttää jo tänä vuonna.

Kaikki oppilaat eivät vaivaudu lähtemään oma-aloitteisesti kunnan kirjastoon. Erityisesti heitä varten meillä on onneksi oma kirjasto koulussamme. Kirjojen hakeminen sieltä on ollut tosin hieman hankalaa, sillä kaikki kirjat ovat olleet hyllyissä aakkosjärjestyksessä. Tämän syksyn aikana aiomme uudistaa hyllytystä siten, että dekkarit, fantasiakirjallisuus ja scifi löytyvät omasta hyllystään. Laitamme luultavasti myös ns. klassikot samaan hyllyyn. Tämä helpottaa kirjojen etsintää huomattavasti.

Olen myös alkanut kerätä omaan luokkaani luokkakirjastoa omista kirjoistani, mutta aion luovuttaa nuo kirjat yhteiseen käyttöön tämän lukuvuoden aikana.

Minulla on jatkuvasti huono omatunto siitä, että en ehdi luetuttaa oppilailla riittävästi kaunokirjallisuutta. Toki yritän luetuttaa kaikilla ne koulumme opsissa mainitut neljä kokonaisteosta, mutta aina minulle jää tunne, että olemme lukeneet ihan liian vähän. Seuraavassa postauksessa käyn läpi, mitä kaikkea yläkoululaiset  lukevat minun ohjauksessani.