Mukavaa pöhinää

Ensimmäinen kokonainen työviikko on jo yli puolenvälin. Olen tavannut kaikki opetusryhmäni ja vaikuttaa siltä, että saan taas tehdä töitä todella mukavien nuorten kanssa.

Seiskojen kanssa lämmitellään

Uusien seiskojen kanssa olemme aloitelleet tutustumalla talon tavoille ja toisiimme. Ensimmäisillä oppitunneilla minulla on tapana teettää sanelu kaikille oppilaille, jotta näen, kuinka hyvin oppilaat osaavat sanelusta kirjoittaa. Samalla tulee mukavasti testattua, kuinka hyvin he hallitsevat isot ja pienet alkukirjaimet sekä yhdyssanat.

Sen jälkeen olemme tehneet tutustumisharjoituksia Särmästä. Ensimmäisellä tunnilla oppilaat tekivät kävelybingon eli keräsivät ruudukkoon luokkakavereiden nimiä sen perusteella, oliko hän käynyt Tukholmassa tai soittiko hän jotain instrumenttia. Toisella tunnilla arvoin oppilaista parit ja he haastattelivat toisiaan. Seuraavalla tunnilla he saavat esitellä haastattelemansa luokkakaverin.

On ollut hienoa huomata, kuinka luontevasti tämä ikäluokka on ottanut kontaktia toisiinsa. Aion nyt panostaa tästä lähtien uusien oppilaitten suulliseen ilmaisuun. Haluan, että jokainen huomaa esiintymisen olevankin ihan normaali juttu, jota ei tarvitse ei kauheasti jännittää.

Kasit ja ysit etenevät omaan tahtiin

Teetin alkusanelut myös kaseille ja yseille. Koska oppilailla on samat pistarivihot käytössä kuin edellisenä vuonna, oli hauska katsoa, millaisia tuloksia he olivat saaneet alkusanelusta aikaisemmin. Trendi näytti olevan, että poikien oikeinkirjoitus oli vähän heikentynyt seiskaluokasta, mutta kasin tytöt puolestaan kirjoittivat paremmin kuin seiskaluokalla ollessaan. Tytöille oppi oli mennyt perille, mutta mitä oli tapahtunut pojille? Vaikuttiko kenties asenne vai olivatko taidot todellakin heikentyneet?

Toisella oppitunnilla aloitimme omatahtisen opiskelun. Kasien kanssa kertasimme pää- ja sivulausetta. Hain luokkaan 10 läppäriä, joita oppilaat voivat käyttää omatahtisessa opiskelussa. Moni oppilas valitsi yllätyksekseni mieluummin oman älypuhelimensa kuin koulun läppärin. Opetusblogissani on virke ja lause -esitys. jonka oppilaat saivat ensin kirjoittaa muistiinpanovihkoonsa. Sen jälkeen he tekivät kaksi kirjan tehtävää kirjoitelmavihkoonsa.

Hitaille ja hatarille kirjoittajille olin monistanut esityksen diat valmiiksi. Osa oppilaista sai leikata ja liimata nuo diat vihkoonsa ja alkaa sitten tehdä tehtäviä.

Koska minun aikani ei mennyt luokan edessä paasaamiseen, istahdin pulpettiin auttamaan erästä oppilasta tehtävien teossa. Tällä pojalla on käytössään Aleksiksen E-kirja. Kasiluokkien ryhmissä minulla on yhteensä 12 oppilasta, joilla on E-kirja käytössä. Kenelläkään heistä ei ole äidinkielestä HOJKSia vaan arvioin heidät kaikki yleisen oppimäärän tai suomi toisena kielenä -oppimäärän mukaan. Kyseessä on siis kolmiportaisen tuen ensimmäinen vaihe eli yleinen tuki.

Ysit aloittivat urakkansa kirjakielen historia -pläjäyksellä. Myös he kopioivat muistiinpanot opetusblogistani ja alkoivat sen jälkeen kirjoitushommiin. Kaikilla näillä tunneilla vallitsi miellyttävä, rauhallinen ilmapiiri. Minulla oli aikaa näpytellä Wilma-merkintöjä rauhassa. Oppilaat auttoivat toisiaan ja tekivät töitä keskittyneesti.

Vaikka iltapäivällä takana oli kuusi oppituntia, oloni oli energinen ja levollinen. Yhdelläkään tunnilla en ollut joutunut korottamaan ääntäni enkä puuttumaan käytöshäiriöihin. Ihan kaikki ysiluokkalaiseni eivät toki ole vieläkään sisäistänyt sitä, että oppitunnit on syytä käyttää töiden tekemiseen. Jos joku ei pysy aikataulussa, hänet voi onneksi jättää läksyparkkiin suorittamaan tekemättömiä töitä.

Yhdelläkään opetusryhmälläni ei ole omia oppikirjoja, lukuunottamatta S2-oppilaita ja E-kirjalaisia. Miten homma käytännössä toimii, siitä kerron tarkemmin seuraavassa postauksessani.