Suomea toisesta vinkkelistä

Aloittelin uraani suomen kielen opettajana jo kaksikymmentä vuotta sitten yliopiston kielikeskuksessa. Sen jälkeen olen opettanut suomea toisena kielenä lukuisilla eritasoisilla kielikursseilla ja peruskoulussa. 2000-luvun alussa minulla oli oma yksityinen kielikoulu ja toimin muutaman vuoden päätoimisena yrittäjänä ja suomen kielen kouluttajana.

Tukiopettaja vai aineenopettaja?

Aloittelevana S2-opettajana olin usein turhautunut, koska eri kouluissa kiertävänä opettajana minulla oli usein hieman heittopussimainen ja irrallinen olo. Vaikka pyrin suunnittelemaan omaa opetustani, olin usein luokan- ja aineenopettajien armoilla ja toimin lähinnä eräänlaisena tukiopettajana.

Tilanne muuttui radikaalisti, kun aloitin vuonna 2007 nykyisessä työpaikassani. Minut palkattiin äidinkielen ja kirjallisuuden opettajaksi, joka opettaa myös suomea toisena kielenä. Tein selväksi, että S2 on yksi suomen kielen oppimäärä. Niinpä niillä nuorilla, joiden kielitaito on vielä taitotasoa A1-A2, on oikeus opiskella suomea toisena kielenä kolme tuntia viikossa äidinkieli ja kirjallisuus -oppiaineen sijaan. Ne oppilaat, joiden kielitaito on tasolla B1-B2, opiskelevat puolestaan oman opetusryhmänsä tunneilla, mutta opettaja arvioi heidät S2-oppimäärän mukaan.

Koulussamme on ollut useana vuonna valinnaisaineina ns. SUO-kurssi, joka on S2-tukikurssi kaikille kahdeksas- ja yhdeksäsluokkalaisilla maahanmuuttajataustaisille nuorille, jotka tarvitsevat apua mm. reaaliaineiden opiskelussa. SUO-tunneilla teemme usein muihin oppiaineisiin liittyviä laajempia kirjallisia töitä ja esitelmiä.

OPS 2016

Suomi toisena kielenä on siis yksi äidinkielen ja kirjallisuus -oppiaineen oppimäärä. Nykyinen opetussuunnitelma (2004) ohjaa opettajia arvioimaan oppilaita samalla tavalla kuin vieraan kielen opiskelijoita. Päättöarvioinnin kriteerit tulevat suoraan yleisten kielitutkintojen kielitaidon tasojen kuvausasteikolta. Päättöarvosanan 8 kriteeriksi on valittu taitotaso B1. Tämä kielitaidon taso ei takaa sitä, että oppilas selviytyisi kunnialla esim. lukio-opinnoista. Toki arvosana 8 riittää lukioon pääsyyn, mutta menestyksen eteen joutuu tekemään kielitaidon vuoksi vielä rutkasti töitä.

Uudessa opsissa oppimäärän nimeksi tulee suomi toisena kielenä ja kirjallisuus. Sen tavoitteena on tukea lapsen ja nuoren kasvua kieliyhteisön täysivaltaiseksi jäseneksi, jolla on kielelliset valmiudet jatko-opintoihin. Tavoitteena ovat myös:

- vuorovaikutuksessa toimiminen
- tekstien tulkitseminen
- tekstien tuottaminen
- kielen, kirjallisuuden ja kulttuurin ymmärtäminen
- kielen käyttö kaiken oppimisen tukena

Uuden opsin mukaan on tärkeää, että oppilas tulee osallisiksi samoista teksteistä ja tekstilajeista kuin muutkin oppilaat. Tämä on todella hyvä muutos aikaisempaan verrattuna.

Sisältöalueet ovat käytännössä samat kuin suomi äidinkielenä -oppimäärän sisällöt. Joissakin asioissa on otettu huomioon toki S2-oppimäärän erityisvivahteet. Enää S2-opetukseen ei tarvitse tehdä omia erillisiä kirjoja, vaan riittää, että esim. työkirjat on eriytettyjä. Monissa oppikirjasarjoissa onkin nykyään kolme erilaista työkirjaa: yleisopetuksen, erityisopetuksen ja S2-opetuksen työkirjat.

Päättöarvioinnilla määritellään, kuinka hyvin oppilas on opiskelun päättyessä saavuttanut oppimäärän tavoitteet. Enää ei siis onneksi tarvitse huomioida oppilaan kielitaidon tasoa, vaan arvosana määräytyy suhteessa oppimäärän tavoitteisiin. Tämäkin on selkeä parannus entiseen.

Minulla on tällä hetkellä kaksi erillistä S2-opetusryhmää. Toisessa on neljä yhdeksäs- ja kaksi kahdeksasluokkalaista ja toisessa yksi seitsemäsluokkalainen poika. Näiden lisäksi minulla on yksi valinnainen SUO-kurssi, jossa on myös niitä S2-oppilaita, joita opiskelevat yleisopetuksen ryhmässä. Tällä hetkellä minulla on tuollaisia ryhmiä neljä. Ainoastaan kahdessa yleisopetuksen ryhmässäni ei ole lainkaan maahanmuuttajataustaisia oppilaita.

Olen todella tyytyväinen nykyiseen toimenkuvaani. En voisi kuvitellakaan palaavani ainostaan S2-opettajaksi. Äidinkielen ja kirjallisuuden opettajana säilyy koko ajan tuntuma siihen, millainen on natiivin suomalaisnuoren kielitaito. S2-opettajana saan olla kuin huippumekaanikko, joka tekee hienosäätöjä moottoreihin.

Nykyään lähes jokaisen äidinkielen ja kirjallisuuden opettajan tulee olla myös S2-opettaja. Onneksi koulutuksemme antaa siihen nykyään hyvät valmiudet. Jos innostuit yliopistossa morfologiasta, lauseopista ja yleisestä kielitieteestä, S2-opetus on sinulle varmasti mukava lisähaaste!