Mökkipuuhasteluja

Kohta on kaksi viikkoa yhtenäistä mökkieloa takana. En muista, koska olisin viimeksi saanut olla näin pitkään kesämökillä. Kelit ovat olleet upeat, toki pari ukkoskuuroa koimme ensimmäisellä viikolla. Nyt helteille ei edes näy loppua. Nyt jos koskaan pitää nauttia täysin siemauksin.

Viimeistään ensi kesänä mietin, mitä kaikkea tänä vuonna tulikaan tehtyä. Tässä muutama kuva muistinvirkistämiseksi.

 Mökilläkin syntyy hävyttömän paljon talousjätettä. Ennen vanhaan meillä roikkui keittiössä roskapussi naulassa seinällä ja siitä se sitten heitettiin mökin kulmalle odottamaan poiskuljetusta.

Tänä vuonna hankimme vihdoin ja viimein ison ulkoroskiksen. Samalla mies asensi vanhan lajittelukärryn keittion alakaappiin. Ihanaa, enää roskapussit eivät enää loju näkyvillä.

Kesän ehdoton kohokohtani on Sastamalassa vierailu. Lähdimme nuorison kanssa matkaan. Annoin pojille rahaa ja sovimme, että tapaamme autolla kahden tunnin kuluttua. Pojat menivät matkoihinsa ja minä suunnistin kirpputorin kautta Tyrvään kirjakaupan Kirjakellariin. Se on jokavuotinen pyhiinvaelluskohteeni. Tänä vuonna mukaan lähti elämäntilanteeseeni tai ainakin lähitulevaisuuteeni sopivia kirjoja. Toinen kirjoista käsittelee kohtuullistamista ja toinen lasten poismuuttoa kotoa.

Kävin ensimmäisen kerran kirjamuseo Puukstaavissa. Näyttely oli ihan kiinnostava, vaikka nyt en jaksanutkaan keskittyä kaikkeen yksityiskohtaisesti. Söin lounaaksi todella herkullista kalakeittoa museon kahvilassa. Tein myös pieniä ostoksia museokaupasta.

Lopuksi poikkesin ostoksille Herra Hakkaraisen talon myymälässä.

Kuten aiemmassa postauksessani mainitsin, olen pitkään haaveillut avovesiunnista. Tänä kesänä olen varmasti uinut järvessä enemmän kuin koskaan aikaisemmin. Mittasin Google mapsilla, kuinka pitkä matka meidän rannastamme on vastapäiseen saareen. Etäisyys on noin 150 metriä. Tänä kesänä olen uinut avovedessä jo noin neljä kilometriä ja kilometrejä tulee varmasti vielä lisää.

Toivottavasti uintiharrastus jatkuu halliuintina läpi syksyn ja talven. Uiminen on vaan niin kertakaikkiaan ihanan kokonaisvaltaista liikuntaa kropalle.

 Heinäkuussa on ollut pääosin poutaista, mutta muutama kunnon ukkoskuuro on täällä mökilläkin koettu. Minä inhoan ja suorastaan pelkään ukkosta. Usein ukkospilvet kiertävät meidän tonttimme järven toiselta puolelta. Niin kävi mm. silloin, kun ukkonen paukutti pari tuntia mm. Punkalaitumen päällä tehden tuhojaan.

Parasta on ukkosilman jälkeinen hiljaisuus. Tämä kuva on otettu ankaran sadekuuron jälkeen. Järven päällä liikkui usva ja kaikkialla oli ihanan tyyntä.

Ensimmäinen mökkiviikko meni lähinnä oleilussa. Makoilin laitskalla ja luin dekkareita.
Toisella viikolla alkoi kunnon puuhastelua.
Kaivoimme mökin eteen kukkapenkin. Helteillä lapion kanssa huhkiminen oli todella hikistä hommaa ja onneksi oli järvi, jonne saattoi välillä käydä pulahtamassa. Kaupunkishoppailureissulla hain viisi säkkiä multaa ja kun loppujen lopuksi onnistuin löytämään eräästä kukkakaupasta vielä hyväkuntoisia kesäkukkia, mökin edustasta tuli ihan kiva.

Laatikkoon voi nyt istuttaa kauden mukaan erilaisia kukkia. Perennat tulisivat tietty halvemmiksi, mutta tykkään vaihtelusta.

Kaupunkireissulla tuli hankittua kaikenlaista muutakin tarvekalua. Minulla on lojunut kirjahyllyssä paljon vanhoja kirjoja, joista olen halunnut hankkiutua eroon. Puukstaavin kirjamuseossa näin aivan upea kirjahyllyn, joka oli tehty vanhoista kirjoista ja hyllylevyistä. Niinpä raahasin kotoa kassikaupalla kirjoja ja ostin hyllylevyjä rautakaupasta.

Tarkoituksena oli liimata kirjat kuumaliimalla, mutta koska hylly tulee sellaiseen tilaan, jossa ei pahemmin riehuta eikä remuta, en käyttänyt hyllyn kokoamiseen lainkaan liimaa.

Loppujen lopuksi tein kaksi hyllyä. Ostin myös muutaman kehyksen ja kehystin pari vanhaa lukukirjaa sekä vanhan lautapelin tauluiksi. Aitan vintistä tuli ihan erinäköinen.





Viime vuonna mies korjasi aidan. Tänä vuonna piti uusia portti. Mies hankki rautakaupasta uudet porttielementit ja kiinnitti ne vanhoihin pylväisiin. Ensi vuonna portin voi vaikka maalata, sillä se on nyt aikas erivärinen kuin aita.

Olin haaveillut pitkään kompostin rakentamisesta, mutta nyt päätimme oikaista asiassa kunnolla. Hankin todella halvan muovisen komposton biojätteelle. Se istuu oikeasti aikas kivasti tuonne pihan perälle ja loppuipa se ällöttävä jätteiden kaivaminen maahan. Aidan toisella puolella on isot kasat maatuneita kuivia lehtiä, joita voi ripotella biojätteen päälle.

Aitan ikkunapokat ja -laudan olivat menneet vuosien mittaan huonoon kuntoon. Niinpä päätin vihdoin ja viimein kunnostaa nekin. Raaputin vanhan ja hioin vanhan lakan pois ja lakkasin ne uudelleen. Nyt on huomattavasti mukavampaa pestä ikkunat, kun ikkunan pielissä ei enää kasva naavaa.

Isäni käskystä purimme myös vanhan pihakeinun, jonka tukipuut olivat pahoin lahonneet. Poikani nyppivät laudoista naulat pois ja ensi kesänä kokoan noista laudoista yrttihyllyn keittiön oven pieleen.

Ennen 

Tontillamme on iso puutarha-alue, joka on vuosien mittaan mennyt aikas huonoon kuntoon. Marjapensaat eivät ole muutamaan vuoteen tuottaneet lainkaan marjoja. Alueella on epämiellyttävä kävellä. koska siellä rehottaa vattupuskat ja nokkoset. No, innostuin raivaamaan tuotakin aluetta. Ensin tein selvää parista vanhasta marjapuskasta, sitten kävin alueen läpi trimmerin kanssa ja lopuksi vanhin poikani ajoi loput aluskasvillisuudet ruohonleikkurilla. Viidakosta tuli pikkaisen enemmän puutarhan näköinen. Tosin työmaata siinä riittää vielä pitkään.

Jälkeen

Puuhaillessa on se jännä puoli, että kun jotain tekee, alkaa heti nähdä uusia projekteja. Nuorempana ihmettelin, kuinka vanhempani aina tiesivät, mitä hommia mökillä piti tehdä. Minua ärsytti, kun isäni vaati minulta oma-aloitteisuutta. Minä en kaksikymppisenä yksinkertaisesti osannut katsoa ympäristöä sillä silmällä. Nyt huomaan, että tuo ominaisuus kehittyy ajan kanssa. Siksi en vaadikaan omilta lapsiltani oma-aloitteista otetta mökkipuuhiin, vaan pyydän heitä tekemään pieniä juttuja sen mukaan kun heidän taitonsa kehittyvät. Luotan siihen, että kolmenkymmenen vuoden kuluttua ainakin jollakulla heistä työhulluusgeeni aktivoituu, kunhan he vain joutuvat altistumaan mökkeilyyn riittävästä ilman traumatisoitumista.

Ja uusia projekteja todellakin pukkaa. Ensi vuonna pitää maalata aitta uudelleen. Ainakin tämä pääty on pahasti auringon haalistama.

Pirtin päädyssä oleva kukkamaa on yksi isoimmista murheenkryyneistä. Joka vuosi testaan siinä uusia lajeja ja eloonjäämistaistelun jälkeen tiedän, mitkä lajit siinä saattavat menestyä. Rikkaruohot valtaavat paikan helposti eikä minussa ole valitettavasti kovasti kitkijän vikaan. Siksi ajattelin istuttaa kukkapenkin reunaan vuorenkilpeä, sillä se pitää tehokkaasti rikkaruohot loitolla.
Tässä kuvassa ne ovat ikävästi lerpallaan, mutta sinnikkäinä kasveina ne varmasti siitä ryhdistyvät ja alkavat levittyä. Tänä vuonna sade teki taas tuhojaan ja siksi yhtään liljaa ei ole kukassa. Kultapiiskutkin ovat ikävästi mutkalla. Maaperässä ei ilmeisesti ole niille tarpeeksi ytyä.

Nyt kesän lopulla on hyvä alkaa miettiä uusia puuhia seuraavaa lomaa varten. Tänä kesänä sain yllättävän monta pitkään mielessä ollut hanketta tehtyä ja olen siihen erittäin tyytyväinen.

Inspiraatiota haen vanhoista lehdistä ja puutarhakirjoista.
Toivottavasti mökkikausi jatkuu vielä mahdollisimman pitkään syksyyn ja jopa talveen asti. Joka vuosi olen siitä haaveillut, mutta aina mökille lähteminen on jäänyt. Omaa autoa en ole vielä hankkinut ja voi olla, että se jää tänä syksynä hankkimatta kokonaan.

Tähän postaukseen palaan varmasti viimeistään taas ensi kesäkuussa.

Nyt oikein ihanaa elokuun alkua!
Vielä on kesää jäljellä!